Eilen illalla taas tokoiltiin ihan omin päin. Mikähän vire noilla koirilla nyt on menossa, kun tuntuu, että kaikki onnistuu.
Nasun kanssa lähdettiin rakentamaan seuraamista niin, että se saa seuraamisessa olla niin lähellä minua, että sen lapa koskee mun jalkaan. Jospa se nyt tulisi tarpeeksi tiiviiksi se seuraaminen. (Joojoo, en minäkään nojaavista koirista tykkää). Ruutu on hyvällä mallilla ja yks luoksetulo otettiin piiiiiiiitkällä matkalla (n. 30metriä, pysäytykset 10m:n ja 20m:n kohdalla), hyvältä näyttää. Tätä en kauheasti uskalla jauhaa, ettei tule ennakointiongelmia. Kaukoissa vahvistin maahan-seiso-maahan sarjaa palkkaamalla lelulla taakse. Ei mikään mahtava, mutta ok. Vielä se liikkuu (tai tepastelee) kun vaihtaa asentoa, mutta ei ainakaan minun silmään mitenkään selvästi etene.

Pennillä seuraamista samalla periaatteella, että sekin "ankkuroisi" itsensä mun jalkaan kiinni eikä seilais edestakaisin. Mutta voi sitä pientä, kun intoa on enemmän kuin taitoa ;o)

ps. Älkää kertoko Marjalle, mutta ilmotin nyt Nasunkin sinne Kemijärven tokokokeeseen 8)